Musta narsissi, Punaiset kengät, Punainen Mylly

Antti Alanen | Julkaistu 27. 6. 2007 18:22

Brittiklassikoita väreissä

MUSTA NARSISSI (The Black Narcissus), Iso-Britannia 1947, ohjaus Michael Powell ja Emeric Pressburger, pääosissa Deborah Kerr, David Farrar, 1:1,33, DD mono, 97 min

PUNAISET KENGÄT (The Red Shoes), Iso-Britannia 1948, ohjaus Michael Powell ja Emeric Pressburger, pääosissa Moira Shearer, Anton Walbrook, 1:1,33, DD mono, 130 min

PUNAINEN MYLLY (Moulin Rouge), Iso-Britannia 1952, ohjaus John Huston, pääosissa José Ferrer, Suzanne Flon, 1:1,33, DD mono, 119 min

Future Film 27.6.2007

Michael Powell ja Emeric Pressburger toivat 1940-luvun brittielokuvaan hehkua. Rumer Goddenin romaaniin perustuva Musta narsissi (1947) kertoo Pyhän Marian sisarkunnan luostarista Himalajalla Darjeelingin lähellä. Sisaret (pääosassa Deborah Kerr) pitävät koulua, terveyskeskusta ja puutarhaa, mutta vuorten korkeus ja ikuinen tuuli ”saa kaiken tuntumaan ylettömältä”, kuten heitä auttava viriili mies (David Farrar) tietää. Punaiset kengät (1948) on baletin ystävien lempielokuva. Pääosassa on oikea primaballerina Moira Shearer, ja demonista tuottajaa esittää Anton Walbrook. Molemmissa on hienoa alkuperäismusiikkia (Brian Easdale) ja kaikkien aikojen Technicolor-kuvausta (Jack Cardiff). Molemmat ovat suurta ja rohkeaa elokuvataidetta kaiken vaarantavan kutsumuksen kuvauksina. Maailmalla niistä on julkaistu upeita erikoislaitoksia, Suomessa pelkkä elokuva saa puhua puolestaan.

Hollywood-vainoihin suivaantunut John Huston muutti Irlantiin ja alkoi tehdä brittielokuvia 1950-luvulla. Afrikan Kuningattaren jälkeen hänen toinen hittinsä oli Punainen Mylly, joka kertoo maalari Toulouse-Lautrecista 1890-luvulla, pääosassa José Ferrer. Vammaisen maalarin ja hänen taiteensa kuvaus koskettaa, värikuvaus on upeaa (Oswald Morris), ja ikivihreän musiikin loi Georges Auric (tunnari sai Suomessa nimen ”On syömmesi jäätä”). Naisroolit jäävät kolkoiksi (Jane Avrilia esittää Zsa Zsa Gabor), kunnes lopussa ilmestuu liian myöhään Suzanne Flon. Elokuvan suurmenestys innosti kahta taiteilijaa (Jean Renoir: Ranskalainen cancan, Vincente Minnelli: Hän rakasti elämää) vieläkin parempiin teoksiin.

Kommentoi