Archive for Kesäkuu, 2007

Costa Rican sankari, Taisteleva 69., Kevätheila

Keskiviikko, Kesäkuu 27th, 2007

James Cagneyn harvinaisuuksia

COSTA RICAN SANKARI (Torrid Zone), USA 1940, ohjaus William Keighley, pääosissa James Cagney, Ann Sheridan, Pat O’Brien, 1:1,33 mv, DD 1.0, mukana Warner Night at the Movies -lisäohjelma (Santa Fe Trail traileri, uutiskatsaus Attention America: News of the Day, Ozzie Nelson & His Orchestra, Pony Express Days ja Tex Averyn animaatio A Wild Hare), pääkuva 84 min

TAISTELEVA 69. (The Fighting 69th), USA 1940, ohjaus William Keighley, pääosissa James Cagney, Pat O’Brien, Dennis Morgan, George Brent, Alan Hale, 1:1,33, DD 1.0 mono, mukana Warner Night at the Movies -lisäohjelma (uutiskatsauksia, Young America Flies, Humphrey Jenningsin ja Harry Wattin dokumenttielokuva London Can Take It!, Friz Frelengin animaatio Pilgrim Porky), mukana The Fighting 69th -kuunnelma, pääkuva 86 min

KEVÄTHEILA (The West Point Story), USA 1950, ohjaus Roy Del Ruth, pääosissa James Cagney, Virginia Mayo, Doris Day, Gordon McRae, Gene Nelson, Alan Hale, Jr., 1:1,33 DD 1.0 mono, mukana Warner Night at the Movies -lisäohjelma (uutiskatsauksia: Truman ja kylmä sota, Sports Parade: Granddad of Races, Friz Freleng -animaatio His Bitter Half, traileri), pääkuva 102 min

Warner Bros. Entertainment Finland 27.6.2007

James Cagney oli Warner Bros. -yhtiön pitkäaikainen tähti, räjähtävän energinen niin musikaaleissa, komedioissa kuin toimintaelokuvissakin. Monessa elokuvassa hänen vastanäyttelijänään oli Pat O’Brien, joka tyypillisesti esitti pappia tai poliisia siinä missä Cagney näytteli gangsteria.

Costa Rican sankari (1940) on yllättävä löytö Warnerin hyllyiltä. Se on eteläamerikkalaiseen banaanitasavaltaan sijoittuva seikkailuelokuva. Cagney esittää karskia päällysmiestä, joka joutuu poikkiteloin plantaasin vielä kovanaamaisemman omistajan kanssa: jälkimmäisen esittäjänä Pat O’Brien saa poikkeuksellisesti suurimman koviksen roolin. Valovoimaa tarjoaa yökerholaulajaa esittävä Ann Sheridan, vahvojen ja energisten naistähtien kulta-ajan ensiluokkainen edustaja, nopeiden sukkeluuksien syöttäjä.

Taisteleva 69. (1940), sekin William Keighleyn sujuvasti ohjaama, on ensimmäisen maailmansodan tarina, jossa todellisesta irlantilaisrykmentistä on tehty elokuvallinen legenda. Sotilaat temmataan rintamalle New Yorkin kaduilta, ja James Cagneyn esittämä sotamies omaksuu kroonisesti kaunaisen asenteen. Pat O’Brien esittää pappia, joka on tuon sotamiehen ainoa ystävä. Cagneyn merkitystä toimintaelokuvien sankarina korostaa, että hän kovanaaman rooleissaankin melkeinpä ylivertaisesti tulkitsi myös pelkoa ja kauhua, niin tässäkin.

Kevätheilassa (1950) Cagney nähdään eräässä leipälajissaan, musikaalissa. Hän esittää alamäkeen joutunutta Broadway-tuottajaa, joka pelastaa karrieerinsa valmistamalla huikean shown West Pointiin eli Yhdysvaltain kadettikouluun. Virginia Mayo esittää tuottajan kaiken kärsinyttä tyttöystävää ja mukana on myös nuori ja nouseva Doris Day, jonka lausahduksiin kuuluu: ”nyt olen tuote, en nainen”.

Elokuvien masterointi on ensiluokkaista, ja kussakin on katsomisen arvoinen Warner Night at the Movies -lisäaineisto. Paras tarjous on Costa Rican sankari, jossa on suorastaan Casablancan henkistä Warner-säihkettä.

Hitler – erään miehen ura

Keskiviikko, Kesäkuu 27th, 2007

20090731-hitler-eine-karriere.jpg:

HITLER – ERÄÄN MIEHEN URA (Hitler – eine Karriere). Englanninkielinen versio Hitler – A Career. Saksa 1977. TY: Interart-Filmbeteiligungs- und Produktions-GmbH (München). Ohjaus: Christian Herrendoerfer, Joachim C. Fest – pohjana Joachim C. Festin kirja (1973). Kompilaatioelokuva. Englanniksi selostettu versio, selostaja: Stephen Murray. Mustavalkoiseen ja värilliseen arkistofilmiin perustuva kompilaatio, 1,33:1, DD mono, 148 min
Future Film 27.6.2007

Saksassa Adolf Hitler oli suuressa määrin pitkään ja on jossakin määrin yhä tabuaihe. Sodan jälkeen ensimmäisen saksalaisen Hitlerin elämänkerran kirjoitti Joachim C. Fest vuonna 1973. Sen pohjalta valmistui Hitler – erään miehen ura, joka perustuu pelkkään aikalaisfilmimateriaaliin.

Missään elokuvassa ei kuulla niin paljon Hitlerin raakkuvaa ääntä kuin tässä kaksi- ja puolituntisessa kompilaatiossa.

Fest keskittyy kuvaamaan Hitleriä kansan hurmaajana, ja elokuvan valmistuttua huomattiin tuoreeltaan, että elokuva itsekin tahtomattaan tempautuu natsien demagogian lumoihin. Se korostaa Hitlerin kansansuosiota ja esittää elämän laadun parantuneen Hitlerin ansiosta. Loppuyhteenvedossa terrori kuitenkin painottuu.

Festin näkemys on, että Hitlerin suosio perustui modernisuuden pelkoon. Festin mukaan kauas menneisyyteen kurkottavilla aatteillaan Hitler vetosi syvään turvallisuuden tarpeeseen. Saksan lähimenneisyyden arviointiin liittyvässä historioitsijoiden kiistassa (Historikerstreit) Fest kuului konservatiiveihin.

Psykologisointiin viehättynyt Fest sivuuttaakin vähällä natsismin taloudellis-poliittiset taustavoimat. Hän ohittaa lyhyillä maininnoilla antisemitismin. Tuhoon ja julmuuteen viitataan, mutta sitä ei juuri kuvata. Holokaustia ei paljoakaan käsitellä.

Kompilaatioelokuvissa on valitettavan tavallista, että käytettyjä uutisfilmejä ei ole lähdemerkitty. Festin teoksessa arveluttavaa on, että sen aineistona lähinnä käytettyjä alkuperäisiä propagandafilmejä ei myöskään juuri kritisoida.

Suomen elokuvateattereihin Festin teos tuli aikoinaan saksankielisenä alkuperäisversiona, ja muistan siitä vielä lauseen ”Die Züge endeten in Auschwitz”. Valitettavasti dvd:llä Hitler – erään miehen ura on julkaistu englanniksi selostettuna versiona.

Ilman rakkautta, Salattuja tunteita, Vilja viheriöi

Keskiviikko, Kesäkuu 27th, 2007

Katharine Hepburn 100 v

ILMAN RAKKAUTTA (Without Love), USA 1945, ohjaus Harold S. Bucquet, pääosissa Spencer Tracy, Katharine Hepburn, Keenan Wynn, Lucille Ball, Gloria Grahame. 1:1,33, DD 1.0 mono, lyhytelokuva Crime Doesn’t Pay: Purity Squad (Harold F. Kress, 1945), animaatio Swing Shift Cinderella (Tex Avery, 1945), pääkuva 105 min
SALATTUJA TUNTEITA (Undercurrent), USA 1946, ohjaus Vincente Minnelli, pääosissa Katharine Hepburn, Robert Taylor, Robert Mitchum, mv 1:1,33, DD, lyhytelokuva Traffic with the Devil (Gunther von Fritsch, 1946), animaatio Lonesome Lenny (Tex Avery, 1946), pääkuva 111 min
VILJA VIHERIÖI (tv-elokuva, The Corn Is Green), USA 1978, ohjaus George Cukor, pääosissa Katharine Hepburn, Ian Saynor, Bill Fraser, Patricia Hayes, Anna Massey, 1:1,78, DD 1.0 mono, 89 min
Warner Bros. Entertainment Finland 27.6.2007

Katharine Hepburnin 100-vuotismuistoksi julkaistiin dvd:llä hänen kuuluisien klassikoidensa ohella myös harvinaisempia elokuvia.

Katharine Hepburn ja Spencer Tracy kuuluvat elokuvan historian suuriin näyttelijäduoihin. Heidän kolmatta yhteistä elokuvaansa Ilman rakkautta (1945) on harvoin ollut tilaisuutta nähdä, vaikka he ovat siinä parhaassa vedossaan. He esittävät neuvokasta keksijää ja varakasta leskirouvaa, jotka menevät järkiavioiittoon ”ilman rakkautta”, mutta kuinkas sitten käykään… Kummankin ex tulee myös kuvioihin mukaan ennen kuin kaikki järjestyy.

Salattuja tunteita (1946) kuuluu paitsi Hepburnin myös mestariohjaajansa Vincente Minnellin vähemmän tunnettuihin elokuviin. Kyseessä on Hepburnin ainoa film noir -draama, tarina valheeseen perustuvasta avioliitosta, jossa aviomies (Robert Taylor) onkin muuta kuin voisi luulla. Myös Robert Mitchum on yllättävässä roolissa elokuvassa, jossa on yhteyksiä Alfred Hitchcockin ja Fritz Langin psykologisiin jännitystarinoihin. 1910-luvun Saksassa kuvaajana aloittanut Karl Freund loi siihen kiehtovan pahaenteistä tunnelmaa.

Vilja viheriöi -elokuvassa (1978) Hepburn sai yhdeksättä ja viimeistä kertaa ohjaajakseen George Cukorin, joka oli aikoinaan antanut hänelle debyytin elokuvassa Erokirja (1932); Hepburn ja Cukor kuuluivat elokuvan suuriin näyttelijä-ohjaaja-duoihin. Pohjana oleva Emlyn Williamsin näytelmä kertoo walesilaisen kylän opettajattaresta, josta tulee köyhän mutta erityislahjakkaan oppilaan kannustaja. Näyttelijäntyö on ensiluokkaista.

Ilman rakkautta ja Salattuja tunteita on loistavasti masteroitu ja lisäaineistoilla, mm. Tex Averyn animaatioilla, höystetty. Tv-tuotanto Vilja viheriöi on kuvanlaadultaan pehmeä ja epäterävä.

Musta narsissi, Punaiset kengät, Punainen Mylly

Keskiviikko, Kesäkuu 27th, 2007

Brittiklassikoita väreissä

MUSTA NARSISSI (The Black Narcissus), Iso-Britannia 1947, ohjaus Michael Powell ja Emeric Pressburger, pääosissa Deborah Kerr, David Farrar, 1:1,33, DD mono, 97 min

PUNAISET KENGÄT (The Red Shoes), Iso-Britannia 1948, ohjaus Michael Powell ja Emeric Pressburger, pääosissa Moira Shearer, Anton Walbrook, 1:1,33, DD mono, 130 min

PUNAINEN MYLLY (Moulin Rouge), Iso-Britannia 1952, ohjaus John Huston, pääosissa José Ferrer, Suzanne Flon, 1:1,33, DD mono, 119 min

Future Film 27.6.2007

Michael Powell ja Emeric Pressburger toivat 1940-luvun brittielokuvaan hehkua. Rumer Goddenin romaaniin perustuva Musta narsissi (1947) kertoo Pyhän Marian sisarkunnan luostarista Himalajalla Darjeelingin lähellä. Sisaret (pääosassa Deborah Kerr) pitävät koulua, terveyskeskusta ja puutarhaa, mutta vuorten korkeus ja ikuinen tuuli ”saa kaiken tuntumaan ylettömältä”, kuten heitä auttava viriili mies (David Farrar) tietää. Punaiset kengät (1948) on baletin ystävien lempielokuva. Pääosassa on oikea primaballerina Moira Shearer, ja demonista tuottajaa esittää Anton Walbrook. Molemmissa on hienoa alkuperäismusiikkia (Brian Easdale) ja kaikkien aikojen Technicolor-kuvausta (Jack Cardiff). Molemmat ovat suurta ja rohkeaa elokuvataidetta kaiken vaarantavan kutsumuksen kuvauksina. Maailmalla niistä on julkaistu upeita erikoislaitoksia, Suomessa pelkkä elokuva saa puhua puolestaan.

Hollywood-vainoihin suivaantunut John Huston muutti Irlantiin ja alkoi tehdä brittielokuvia 1950-luvulla. Afrikan Kuningattaren jälkeen hänen toinen hittinsä oli Punainen Mylly, joka kertoo maalari Toulouse-Lautrecista 1890-luvulla, pääosassa José Ferrer. Vammaisen maalarin ja hänen taiteensa kuvaus koskettaa, värikuvaus on upeaa (Oswald Morris), ja ikivihreän musiikin loi Georges Auric (tunnari sai Suomessa nimen ”On syömmesi jäätä”). Naisroolit jäävät kolkoiksi (Jane Avrilia esittää Zsa Zsa Gabor), kunnes lopussa ilmestuu liian myöhään Suzanne Flon. Elokuvan suurmenestys innosti kahta taiteilijaa (Jean Renoir: Ranskalainen cancan, Vincente Minnelli: Hän rakasti elämää) vieläkin parempiin teoksiin.

John Wayne 100 v (Paramount, 15 erillistä julkaisua)

Keskiviikko, Kesäkuu 27th, 2007

John Waynen kaksi hattua tähtenä ja tuottajana

Paluuta ei ole SCE [= Special Collector's Edition] (The High and the Mighty, William Wellman, US 1954)
Hondo – yksinäinen vaeltaja (Hondo, John Farrow, US 1953)
Valkoinen helvetti SCE (Island in the Sky, John Farrow, US 1953)
Lännen hurjapäät SCE (McLintock!, Andrew V. McLaglen, US 1963)
Aurinkojumalan aarre SCE (Plunder in the Sun, John Farrow, US 1953) T: Wayne
7 miestä jäljellä SCE (7 Men from Now, Budd Boetticher, US 1956) T: Wayne
Mies holvissa (Man in the Vault, Andrew V. McLaglen, US 1956) T: Wayne
Pelon ympyrä (Ring of Fear, James Edward Grant, US 1954) T: Wayne
Puuman jäljillä (Track of the Cat, William Wellman, US 1954) T: Wayne
Kova kuin kivi (True Grit, Henry Hathaway, US 1969)
El Dorado (El Dorado, Howard Hawks, US 1966)
Rio Lobo facelift (Rio Lobo, Howard Hawks, US 1970)
Ensi voitto (In Harm’s Way, Otto Preminger, US 1965)
Voittamattomat veljekset (The Sons of Katie Elder, Henry Hathaway, US 1965)
Mies, joka ampui Liberty Valancen (The Man Who Shot Liberty Valance, John Ford, US 1962)
Paramount 27.6.2007

John Waynen 100-vuotispäiväksi Paramount julkaisee 15 dvd:tä hänen supertähtikaudeltaan. Hän oli tehnyt jo 120 elokuvaa ja perustanut oman tuotantoyhtiön, joka sai nimekseen Batjac. Oli vaikeaa pitää sekä näyttelijän että tuottajan hattua, ja yleensä Wayne delegoi tuottajan työt muille.

Kuusi elokuvaa on ennen julkaistu. John Ford -klassikko Mies, joka ampui Liberty Valancen (1962) kyseenalaistaa legendan käsitteen. Otto Premingerin Tyynenmeren sotasaaga Ensi voitto (1965) on modernisti monitarinainen. Howard Hawksin El Dorado (1966) on ohjaajan viimeinen hyvähkö elokuva. Henry Hathawayn Kova kuin kivi (True Grit) -elokuvassa (1969) vakuuttaa viimeinen puolituntinen. Hathawayn Voittamattomat veljekset (The Sons of Katie Elder, 1965) ja Hawksin Rio Lobo (1970) ovat vaatimattomampaa rymistelyä.

Todellisia löytöjä ovat Batjac-harvinaisuudet, joista monia ei ole nähty kunnolla sukupolviin. Waynen pääteoksiin kuuluu Hondo (1953), jonka ohjasi John Farrow, Mian isä. Paluuta ei ole (The High and the Mighty, 1955) oli ensimmäinen ”vaara lentomatkalla” -spektaakkeli. Sen ohjasi William A. Wellman, jolta julkaistaan myös Valkoinen helvetti (Island in the Sky, 1953), iskevä talvisen pakkolaskun draama. Vaatimaton Lännen hurjapäät (McLintock!, 1963) on Kuinka äkäpussi kesytetään villissä lännessä. Maureen O’Hara harrastaa siinä Waynen kanssa mutapainia.

Mukana on myös Batjac-elokuvia, joissa Wayne ei näyttele. Seitsemän miestä jäljellä (1954) on vuoden dvd-tapauksia, elokuva, jossa tiimi Budd Boetticher, Burt Kennedy ja Randolph Scott löysi reseptin yhteen kaikkien aikojen western-sarjoista. John Farrowin Aurinkojumalan aarre (Plunder in the Sun, 1953), pääosassa Glenn Ford, on mustaa elokuvaa Meksikon auringon alla. William A. Wellmanin talvisen melodraaman Puuman jäljillä (1954) pääosassa luimistelee Robert Mitchum. Nämä Batjac-elokuvat ilmestyvät Special Collector’s Edition -julkaisuina, joissa on pätevät kommenttiraidat ja liitedokumentit. Riisuttuina laitoksina ilmestyvät erikoisuudet Pelon ympyrä (1954), jossa Mickey Spillane nappaa tappajan sirkuksessa sekä Mies holvissa (1956), jossa lukkoseppä joutuu gangsterin seittiin.

Masterointi on kauttaaltaan hyvää.

Walt Disney Treasures: The Chronological Donald 2 (2-dvd)

Perjantai, Kesäkuu 15th, 2007

20090228-chronological-donald-2.jpg

USA 1942-1946. 28 lyhyttä Walt Disney -animaatiota. Juontaja: Leonard Maltin. Väri, 1,33:1, DD 2.0, yht. 3 h 54 min. Buena Vista Home Entertainment Finland 15.6.2007.

Bellboy Donald (1942), Donald’s Garden (1942), Donald Gets Drafted (1942), Donald’s Gold Mine (1942), Donald’s Snow Fight (1942), Sky Trooper (1942) , The Vanishing Private (1942), The Village Smithy (1942), Fall Out – Fall In (1943), Flying Jalopy (1943), Donald’s Tire Trouble (1943), Home Defense (1943), The Old Army Game (1943), Donald’s Off Day (1944), Donald Duck and the Gorilla (1944), Contrary Condor (1944), The Plastics Inventor (1944), Trombone Trouble (1944), The Clock Watcher (1945), Cured Duck (1945), Duck Pimples (1945), The Eyes Have It (1945), No Sail (1945), Old Sequoia (1945), Donald’s Double Trouble (1946), Dumb Bell of the Yukon (1946), Frank Duck Brings ‘Em Back Alive (1946), Lighthouse Keeping (1946), Wet Paint (1946).

Bonus:
- A Day in the Life of Donald Duck (Disneyland -tv-ohjelma 1956), 50 min
- Drawing and Talking ”Duck” with Tony Anselmo, 12 min
- The Art and Animation of Carl Barks, mukana Jerry Beck, Scott Shaw, Chad Frye, 10 min
- Lisäanimaatio: The Volunteer Worker (1946) 4 min
- Timeline: The War Years 1941-1945, 5 min
- Kuvagallerioita

Koosteen elokuvat ovat Aku Ankan parhailta animaatiovuosilta. Akun hahmo kasvoi ja kehittyi 1930-luvulta 1940-luvulle tultaessa. Disneyn varhaiset animaatiot olivat olleet harmittomia musiikkihullutteluja, mutta lama-aikana turhautunut, pettynyt, raivopäinen ja silti lannistumaton ankka sekoitti idyllistä maailmaa ja toi siihen särmää. Leonard Maltinin pätevässä esittelyssä nostetaan esiin animaattorit Dick Lundy, Jack King, Virgil Partch ja Tony Williams, käsikirjoittajat Jack Hannah ja Carl Barks sekä Akun alkuperäinen ääni Clarence Nash. Tony Anselmo, Akun nykyinen ääni vuodesta 1987, esitellään omassa liitedokumentissaan.

Carl Barks (1901-2000) esitellään napakassa liitedokumentissa. Barks oli Disney-studiolle tullessaan porukan aikuinen, muita vanhempi, ja hänestä tuli aluksi keskeinen Aku Ankka -elokuvien komiikan ja tarinoiden kehittäjä. Disney-studio oli kuitenkin ilmastoinnin edelläkävijä, mikä ei sopinut Barksin allergioille, ja siksi hän hakeutui töihin, joita saattoi tehdä kotona. Hän loi Aku Ankka -sarjakuva-albumin Merirosvojen kulta, ensimmäisen Disney-sarjakuvakirjan, ja siirtyi kokonaan sarjakuvapiirtäjäksi. Sarjakuvissa Aku Ankan maailma muuttui oleellisesti. Veljenpojista tuli nokkelampia, Hannu Hanhi tuli Akun uudeksi ärsyttäjäksi, ja Charles Dickensin Saiturin joulun innoittamana Barks loi Roope Ankan. Roopen myötä tarinoihin tulivat Karhukopla ja aarreseikkailut, jotka lienevät innoittaneet myös Lucasia ja Spielbergiä. Disney-studion tuntematon nero tuli tunnetuksi vasta aktiivisen uransa jo loputtua. (Myös Pelle Peloton, Teppo Tulppu, Neiti Näpsä, Kulta Into-Pii ja Kroisos Pennonen ovat Barksin luomia hahmoja.) Niin fantastisia kuin Aku Ankka -animaatiot ovatkin, täyteen kukoistukseensa Ankkalinnan tarina nousi vasta sarjakuvissa, etenkin Carl Barksin ansiosta.

Walt Disney Treasures: The Complete Pluto 1 (2-dvd)

Perjantai, Kesäkuu 15th, 2007

20090228-complete-pluto.jpg

USA 1931-1947. 29 lyhyttä Walt Disney -animaatiota. Juontaja Leonard Maltin. Mustavalkoinen ja väri, 1,33:1, DD 2.0, yht. 3 h 24 min. Buena Vista Home Entertainment Finland 15.6.2007.

The Beach Party (1931), On Ice (1935), Pluto’s Quin-Puplets (1937), Beach Picnic (1939), Bone Trouble (1940), Pluto’s Playmate (1941), Canine Caddy (1941), Lend a Paw (1941), The Army Mascot (1942), Pluto, Junior (1942), The Sleepwalker (1942), T-Bone for Two (1942), Pluto at the Zoo (1942), Pluto and the Armadillo (1943), Private Pluto (1943), Springtime for Pluto (1944), First Aiders (1944), Dog Watch (1945), Canine Casanova (1945), The Legend of Coyote Rock (1945), Canine Patrol (1945), Pluto’s Kid Brother (1946), In Dutch (1946), Squatter’s Rights (1946), The Purloined Pup (1946), Pluto’s Housewarming (1947).

Lisäanimaatiot (From the Vault): Pantry Pirate (1940) ja A Gentleman’s Gentleman (1941).

Bonus:
- Pluton elämä (The Life and Times of Pluto). Mukana Frank Thomas, Ollie Johnston, John Canemaker, Andreas Deja, Leonard Maltin, 10 min
- Pluto 101. Leonard Maltin ja Andreas Deja, 12 min
- Pluto’s Picture Book (Disneyland-ohjelmasta A Story of Dogs, 1954), 30 min
- Pluto’s Pal Fergy. Kunnianosoitus Norm Fergusonille, 11 min

Hieno kokoelma animaation lemmikkikoirasta Pluto, jonka isäntä on hiiri. Pluto on Walt Disneyn hahmogalleriassa siitä poikkeuksellinen hahmo, ettei se puhu; koiran äänet loi Pinto Colvig. Pluton tärkein kehittäjä Norm Ferguson esitellään liitedokumentissa Pluto’s Pal FergyAndreas Deja näyttää, miten Pluto piirretään Pluto 101 -liitedokumentissa. Dejan mielestä Disney-animaation huippuvuodet olivat 1938-1942. Myös aikakauden vääriä stereotyyppejä käsitellään rehellisesti Leonard Maltinin juontamassa kokoelmassa.

Kauriinmetsästäjä (Special Edition)

Keskiviikko, Kesäkuu 13th, 2007

Kaveria ei jätetä

KAURIINMETSÄSTÄJÄ SPECIAL EDITION (The Deer Hunter), USA 1978. Ohjaus Michael Cimino, pääosissa Robert De Niro, Christopher Walken, John Savage, Meryl Streep, 1:2,35, DD 5.1, ohjaajan kommenttiraita, Ciminon, Savagen ja Vilmos Zsigmondin haastattelut, pääkuva 183 min [kannessa väärä kestotieto]. Universal Finland, 25.4.2007 dvd, 13.6.2007 hd-dvd

Kauriinmetsästäjä on Michael Ciminon yksimielisimmin arvostettu teos. Tosin sekin on herättänyt kiistelyä mm. siksi, että Vietnamin sota pelkistetään siinä venäläiseen rulettiin.

Elokuva on julkaistu Suomessa dvd:nä ennenkin, mutta nyt on tarjolla hd-masteroitu erikoislaitos, jossa pääsee oikeuksiinsa Ciminon ja kuvaaja Vilmos Zsigmondin eeppinen kuvamaailma terästehtaalla, hääjuhlissa, vuorilla pilvien yllä, Vietnamin viidakossa ja luhistuvassa Saigonissa. Uuden masteroinnin visuaalinen mahti välittyy tavalliseltakin dvd:ltä.

Saaga pennsylvanialaisista terästyöläisistä vuosina 1968-1976 kuvaa lähinnä kolmea ystävystä, joista yksi kuolee, yksi vammautuu ja yksi palaa elossa mutta syvästi muuttuneena Vietnamista. Kuinka nuorilta näyttävätkään näyttelijät, joista Christopher Walken ja Meryl Streep saivat tästä läpimurron. Kommenttiraidalla Cimino kertoo kiinnostavaa taustaa amerikanvenäläisistä, kaverusten Cadillacista ja dokumenttikuvan yhdistämisestä Saigon-jaksossa. Hän torjuu pitkälle menevät tulkinnat miesten välisen ystävyyden luonteesta ja sanoo olevansa ylpein siitä, että tietää elokuvansa olleen innoittajana Washingtonin mahtavan veteraanimuurin rakentamiseen. Elokuvan tunnuslauseisiin kuuluva ”älkää jättäkö minua sinne” ei ole kaukana suomalaisesta ”kaveria ei jätetä” -periaatteesta. Robert De Niron pääosatulkinta kuuluu amerikkalaisten sankarien suureen, Hirventappajasta alkavaan linjaan. Jotakin vertauskuvallista on siinä, että Ciminolle ojensi parhaan ohjaajan Oscarin John Wayne viimeisessä julkisessa esiintymisessään.

Isien työt II

Perjantai, Kesäkuu 1st, 2007

20090224-isien-tyot-2.jpg

Sakari Pälsin Kansatieteellinen Filmi Oy:lle kuvaamia lyhytelokuvia vuodelta 1938. Kooste: Suomi 2007 (c) Suomen Kulttuurirahasto. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 104 min. Ei tekstityksiä. Suomen Kulttuurirahasto, kesäkuu 2007.

Elokuvat (mykkiä): Tammelan sianteurastus (1938/1941, 19 min), Puukolla ja kirveellä (1938/1941, 35 min), Kutunjuusto (1938/1941, 15 min), Taidonnäytteitä ja voimankoetuksia (1938/1941, 12 min).
Lisäaineistot: Arktisten kuvien tekijä Sakari Pälsi (Lauri Tykkyläinen, 1979, 15 min). Kansatieteellistä elokuvausta (Sakari Pälsin artikkelista 1938 toim. Lauri Tykkyläinen 2007, 8 min).

Suomalaisen kansatieteellisen elokuvan merkkiteoksia. Ne on jouduttu masteroimaan kuluneista lähdeaineistoista, mutta asiasisällöltään ne ovat täyttä tavaraa.