Archive for Maaliskuu, 2007

Oi! Mikä ihana sota, Nuori seikkailija, Gandhi 25-v-juhlajulkaisu (2-dvd DeLuxe-laitos)

Keskiviikko, Maaliskuu 28th, 2007

Brittiläisen imperiumin näkijä

OI! MIKÄ IHANA SOTA. ERIKOISJULKAISU (Oh! What a Lovely War), Iso-Britannia 1969, ohjaus: Richard Attenborough, pääosissa: John Mills, Susannah York, suuri tähtikaarti, 1:2,35, mono, 138 min, mukana ohjaajan kommenttiraita, kolmiosainen dokumentti elokuvan teosta ja kirjanen. Paramount 15.11.2006

NUORI SEIKKAILIJA (Young Winston), Iso-Britannia / USA 1972, ohjaus Richard Attenborough, pääosissa Simon Ward, Robert Shaw, Anne Bancroft, 1:2,35, DD mono, dokumentit A National Hero Brought to Life ja Reflections of a Director (2006), pääkuva 146 min. Sony / Universal Finland 28.3.2007

GANDHI: 25-V-JUHLAJULKAISU: KAHDEN LEVYN DELUXE-LAITOS (Gandhi), Iso-Britannia / Intia 1982, ohjaus Richard Attenborough, pääosissa Ben Kingsley, Candice Bergen, Edward Fox, 1:2,35, DD 5.1, ohjaajan kommenttiraita, yhdeksän dokumenttia (2006) ja muuta lisäaineistoa, pääkuva 183 min. Sony / Universal Finland 21.2.2007

Kolme Richard Attenboroughin keskeistä elokuvaa brittiläisen imperiumin kohtalokkaista käänteistä ja henkilöistä on julkaistu täysin varustettuina dvd:inä.

Valtava tähtikaarti toi nostetta elokuvaan Oi! Mikä ihana sota (1969). Richard Attenborough oli näyttelijä- ja tuottajaveteraani esikoisohjaajaksi ryhtyessään. Hanke, ensimmäistä maailmansotaa kuvaava musikaali, kuulostaa kummalta, mutta sillä oli kymmenen vuoden kypsymisaika, musikaali oli saanut suuren näyttämösuosion, ja näyttelijä John Mills ja kirjailija Len Deighton kehittelivät sille elokuvallisen ratkaisun. Tekijänoikeudellisista syistä suurelokuvaa oli kauan vaikea nähdä ennen tätä loisteliasta dvd-laitosta, jossa on perinpohjaiset lisäaineistot. Eksentrinen elokuva availee ovia brittiläiseen luonteeseen, se on kuvaamansa aikakauden musiikillinen antologia ja samalla hippiaikakauden tuote kuolemaa symbolisoivine punaisine unikoineen.

Seuraavaan elokuvaansa Nuori seikkailija (Young Winston, 1972) Attenborough otti aiheekseen Winston Churchillin varhaiset vuodet. Teoksen liikkeellepaneva voima oli tuottaja-käsikirjoittaja Carl Foreman. Eepos kartoittaa 1890-luvun brittiläisen imperiumin näyttämöitä siirtomaasotien mahtavista taisteluista parlamentin kiihkeisiin väittelyihin. Robert Shaw ja Anne Bancroft tulkitsevat Winstonin vanhempia mieleenpainuvasti, ja Simon Wardissa on uskottavaa rämäpäisyyttä nuorukaisena, josta kasvoi sittemmin Battle of Britainin voittaja. Liitedokumenteissa Attenborough toteaa Churchillin olevan itselleen poliittisesti vieras hahmo mutta sanoo myös uskovansa, että ilman Churchillia Hitler olisi saattanut voittaa sodan. Dvd on visuaalisesti komeaa katsottavaa.

Attenboroughin tärkeimmästä elokuvasta on tarjolla mahtava 25-vuotisjuhlalaitos. Gandhi (1982) kuuluu kaikkien aikojen eepoksiin ja historiallisiin elokuviin jo alku- ja loppujaksojensa nojalla. Tässä elokuvassa ei ollut koolla mikään vaivainen ”a cast of thousands”, vaan 400.000 ihmistä osallistui elokuvan kehyksenä nähtävään muistorekonstruktioon modernin Intian isän hautajaisista. Elokuva on kauttaaltaan tehty niin hartaasti, että katsoja saa ainutlaatuisen tilaisuuden eläytyä maailmanhistorian suuriin käänteisiin. Yhden miehen passiivisella vastarinnalla oli sytyttävä esikuvallinen voima, joka johti brittiläisen imperiumin kaatumiseen. Mahatma Gandhin persoonallisuudessa oli poikkeuksellinen yhdistelmä itsetehostuksen välttämistä ja uhrauksia pelkäämätöntä tahdonvoimaa. Sama tuntuu koskevan ohjaajaa, joka ei korosta tyyliä vaan antaa aiheen puhua, olipa kyse mietiskelyn hiljaisuudesta tai valtavien joukkokohtausten mahdista. Suurin tragedia alkaa vasta silloin, kun Gandhin ja hänen kumppaniensa päämäärä, Intian itsenäistyminen, on toteutunut: hindujen ja muslimien ristiriita purkautuu joukkoväkivallaksi, jonka pyörteissä Gandhikin kohtaa murhaajansa. Elokuva on julkaistu kuusi vuotta sitten dvd:llä Suomessakin, mutta huippumasterointi ja loistavat lisäaineistot tekevät juhlalaitoksesta nimensä arvoisen.

Pommin varjossa, Mies kylmästä, Puhelu vainajalle, Vakoilija jota kukaan ei halunnut, Tapa tai kuole

Keskiviikko, Maaliskuu 28th, 2007

Kylmän sodan viisikko

POMMIN VARJOSSA (Fail-Safe), USA 1963, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa Henry Fonda, Walter Matthau, Dan O’Herlihy, 1:1,85, mono, 107 min, Universal 10.1.2007

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus Martin Ritt, pääosissa Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min, Paramount 15.11.2006

PUHELU VAINAJALLE (The Deadly Affair), Iso-Britannia 1966, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa James Mason, Simone Signoret, Maximilian Schell, 1:1,85, mono, 103 min, Universal 10.1.2007

VAKOILIJA, JOTA KUKAAN EI HALUNNUT (A Dandy in Aspic), Iso-Britannia 1968, ohjaus Anthony Mann, pääosissa Laurence Harvey, Tom Courtenay, Mia Farrow, 1:2,35, DD mono, 103 min Sony / Universal 28.3.2007

TAPA TAI KUOLE (The MacKintosh Man), Iso-Britannia / USA 1973, ohjaus John Huston, pääosissa Paul Newman, James Mason, Dominique Sanda, 1:1,78, DD mono, liitedokumentti John Hustonista (1973), 98 min, Warner Bros. Home Entertainment Finland 7.2.2007

Kylmän sodan elokuva on Filmihullu-lehden uutuusnumeron kiinnostavana aiheena. Samaan aikaan ilmestyy aiheen viisi 1960- ja 1970-lukujen huipputeosta dvd:llä. Mukana ovat kaksi ensimmäistä John Le Carré -filmatisointia, jotka todistavat, että kirjailijalla oli heti onnea elokuvan alalla. Aikuisen katsojan agenttielokuvat Mies kylmästä (1965) ja Puhelu vainajalle (1966) vakuuttavat ensiluokkaisilla näyttelijöillä, hyvillä ohjaajilla ja pelottomalla eettisellä näkemyksellä.

Pommin varjossa (1963) kertoo, miten kylmä sota muuttuu kuumaksi, kun virheiden summa avaa tien ydintuhoon. Tuomiopäivän aiheeseen Sidney Lumet toi hillittyä realismia, jolle vastakohtana Stanley Kubrick teki Tri Outolemmestä (1964) mustan komediatulkinnan.

Jenkkiohjaajat kuvasivat John Le Carrén tapaan kuvattua vakoilumaailmaa brittituotannoissaan.

Anthony Mannin viimeiseksi elokuvaksi jäi Le Carrén henkinen Vakoilija, jota kukaan ei halunnut (1968). Brittivakoilija (Laurence Harvey) saa tehtäväksi murhata Berliinissä KGB:n kaksoisagentti… joka on hän itse. Kafkamaisessa tarinassa vakoilu menettää lumouksensa, ja kysymys identiteetistä nousee absurdeille kierteille.

John Huston toi Paul Newmanin Englantiin Desmond Bagleyn romaaniin perustuvassa elokuvassa Tapa tai kuole (1973). Newmanin tehtävä on soluttautua rikollisverkostoon ja paljastaa sen kautta Iso-Britannian valtiolliseen johtoon piiloutunut neuvostoagentti, arkkikonservatiivina esiintyvä huippupoliitikko (James Mason). Juonessa on jännittäviä jaksoja kuten nerokas vankilapako, takaa-ajo Irlannissa ja loppuratkaisu Maltalla, mutta näkemisen arvoisinta antia on Newmanin ja Masonin kohtaaminen.

Elokuvia katsoo uusin silmin, kun kylmä sota on ohi, mutta kolmas maailmansota uhkaa taas. Loistava masterointi sävähdyttää erityisesti Mies kylmästä -elokuvassa, jossa Oswald Morrisin väkevä kuvaus vakuuttaa. Mustavalkoisuus sopi kylmän sodan realismiin, vaikka värielokuvan aikaa elettiinkin.

Delicatessen, Kadonneiden lasten kaupunki, Viha

Keskiviikko, Maaliskuu 28th, 2007

Ranskalaisia näkijöitä

TRIPLE BOX: DELICATESSEN, KADONNEIDEN LASTEN KAUPUNKI, VIHA
DELICATESSEN – HERKUTTELIJOIDEN YÖ (Delicatessen), Ranska 1991, ohjaus Jean-Pierre Jeunet & Marc Caro, pääosissa Pascal Benetech, Dominique Pinon, Marie-Laure Dougnac, Jean-Claude Dreyfus, 1:1,85, Dolby Surround 2.0, 95 min
KADONNEIDEN LASTEN KAUPUNKI (La Cité des enfants perdus), Ranska / Espanja / Saksa 1994, ohjaus Jean-Pierre Jeunet, Marc Caro, pääosissa Ron Perlman, Judith Vittet, Jean-Claude Dreyfus, 1:1,85, DD 5.1, 108 min
VIHA (La Haïne), Ranska 1991, ohjaus Mathieu Kassovitz, pääosissa Vincent Cassel, Hubert Koundé, Saïd Taqhmaoui, 1:1,85 DD 5.1, 94 min
Canal Plus / Universal 28.3.2007

Jean-Pierre Jeunet ja Marc Caro herättivät huomiota uudenlaisen kuvafantasian mestareina pitkällä läpimurtoelokuvallaan Delicatessen (1991). Makaaberi tarina kertoo maailmanlopun jälkeisestä Ranskasta, jossa liha on muuttunut äärettömän harvinaiseksi ja kannibalismi saa uusia muotoja. Kadonneiden lasten kaupungissa (1994) heidän visionsa laveni. Tarina kertoo hullusta tiedemiehestä, joka ryhtyy varastamaan lasten unia mutta saa saaliikseen pelkkiä painajaisia. Molemmat elokuvat kuvasi iranilainen Darius Khondji.

Mathieu Kassovitzin toisena pitkänä elokuvana valmistui Viha (1995), joka on valitettavasti vielä ajankohtaisempi tänään kuin valmistumisvuonnaan. Aiheena on Ranskan slummeissa kytevä jengiväkivalta ja rasismi. Kassovitz tutkii väkivallan eskalaatiota yhden vuorokauden aikana. Poliisiväkivallan uhriksi tullut nuori Abdel on kuoleman kielissä, ja kolmen ystävyksen käsiin tulee poliisin ase, jolla on tarkoitus kostaa. Juutalaista Vinziä esittää Vincent Cassel, mustaa Hubertia Hubert Koundé ja arabi Saïdia Saïd Taqhmaoui. Mustavalkoinen elokuva on masteroitu häikäisevän loistavasti. Elokuvat tarjotaan riisuttuina laitoksina. Mukana ei ole niihin erillisjulkaisuina kuuluvia runsaita lisäaineistoja.

Citizen Kane, King Kong, King Kongin poika, Ray Harryhausen The Early Years Collection

Maanantai, Maaliskuu 19th, 2007

Kaksi kovaa K:ta

KING KONG, USA 1933, ohjaus Merian C. Cooper & Ernest B. Schoedsack, pääosissa Fay Wray, Robert Armstrong, 100 min + samalla levyllä:
KING KONGIN POIKA (The Son of Kong), USA 1933, ohjaus: Ernest B. Schoedsack, pääosissa Robert Armstrong, Helen Mack, 70 min

CITIZEN KANE, USA 1941, ohjaus Orson Welles, pääosissa myös Joseph Cotten, Dorothy Comingore, 120 min

RKO Classics -sarjaa, PANVision / YLE Tallennemyynti, juttu kirjoitettu 19.3.2007

King Kong ja Citizen Kane on julkaistu Suomessa dvd:llä ennenkin, mutta kuvalaadultaan moitittuina laitoksina. PANVisionin uusissa RKO Classics -levyissä masterointi on pätevää. Visuaalinen laatu onkin levyissä tärkeää, sillä tarjotut elokuvat ovat kuvallisesti käänteentekeviä.

Alkuperäinen King Kong (1933) hohti sellaista kuvallisen fantasian ja erikoistehosteiden lumousta, että elämme sen vaikutuspiirissä edelleenkin, vaikka fantasiaelokuvan luomisen olosuhteet ovatkin täydellisesti muuttuneet, sillä Willis H. O’Brienin ja kumppanien käsityöläisyydestä olemme siirtyneet tietokonemaailmaan. Tiedämme vielä Peter Jacksoninkin saaneen Merian C. Cooperin ja Ernest B. Schoedsackin elokuvasta innoitusta uralleen, ja omassa King Kongissaan (2005) hän käytti alkuperäistä Max Steinerin musiikkiakin. Vanha Kong oli sukupolvien ajan nähtävänä leikattuna. Tällä levyllä se on lyhentämätön, ja bonuksena on saman tien valmistunut jatko-osa King Kongin poika. Näiden elokuvien trikit eivät hämää ketään, mutta niiden lumous ei siitä haihdu.

Citizen Kane on vuosikymmenien ajan äänestetty Sight & Soundin maailman elokuvien Top Ten -ykköseksi. Niin minäkin äänestäisin, ja yksi tapa perustella se on se, että se on aina eri lailla kiehtova. Tällä kertaa katsoin sen King Kongin jälkeen, ja huomiota kiinnittivät yhtäläisyydet. Orson Wellesiä kiinnosti mahtava, mutta tuhoutuva, hirviömäinen päähenkilö. Tämä eristyy valtavan portin taakse (”pääsy kielletty”) sumujen peittämällä vuorella sijaitsevaan linnaan, jota ympäröivät viidakon eläimet. Hänestä tulee median keskipiste. Hän etsii koko ikänsä rakkautta, jonka hän kadottaa. Welles oli vasta 25-vuotias tehdessään esikoiselokuvansa, jonka ihme on se, että niin suuresta menetyksestä kertova elokuva on niin täynnä elämää.

Vanhojen fantasiaelokuvien erikoistehosteista kiinnostuneille on ilmestynyt Universalilta Ray Harryhausen The Early Years Collection -tupla-dvd, jolla on runsaasti Willis H. O’Brienin oppilaan harvinaista stop motion -animaatioelokuvaa 1940-luvulta alkaen. Universal Finland 29.11.2006

Finnkinon kotimaisia julkaisuja

Perjantai, Maaliskuu 16th, 2007

20090416-runoilija-ja-muusa.jpg20090416-ulvova-myllari.jpg

Kotimainen suurhanke

ONNI PYÖRII, Suomi 1942, ohjaus Toivo Särkkä, pääosissa Regina Linnanheimo, Hanna Taini, Tauno Palo, 1:1,33, mono, 100 min – Finnkino 26.1.2007
TUOMARI MARTTA, Suomi 1943, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Uuno Laakso, 1:1,33, mono, 89 min – Finnkino 26.1.2007
EN OLE KREIVITÄR, Suomi 1945, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Olavi Reimas, 1:1,33, mono, 77 min – Finnkino 16.2.2007
LÄNNEN LOKARIN VELI, Suomi 1952, ohjaus Jorma Nortimo, pääosissa Esa Pakarinen, Henry Theel, Elsa Turakainen, 1:1,33, mono, 77 min – Finnkino 16.2.2007
KIINNI ON JA PYSYY, Suomi 1955, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa Esa Pakarinen, Masa Niemi, Liisa Taxell, 1:1,33, mono, 79 min – Finnkino 16.2.2007

RUNOILIJA JA MUUSA, Suomi 1978, ohjaus Jaakko Pakkasvirta, pääosissa Esko Salminen, Katja Salminen, Elina Salo, 1:1,85, mono, 100 min – Finnkino 26.1.2007
ULVOVA MYLLÄRI, Suomi 1982, ohjaus Jaakko Pakkasvirta, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Eija Ahvo, 1:1,85, mono, 95 min – Finnkino 26.1.2007

TEUVO TULIO -SARJA OSAT 10-12 (erillisiä levyjä)
MUSTASUKKAISUUS ja KVINNORNA PÅ FORSGÅRDEN, Suomi 1953, ohjaus Teuvo Tulio, pääosissa Regina Linnanheimo, Eero Paganus, Assi Raine, 1:1,33, mono, 90 min
OLET MENNYT MINUN VEREENI ja DET GICK MIG I BLODET, Suomi 1956, ohjaus Teuvo Tulio, pääosissa Regina Linnanheimo, Åke Lindman, Ami Runnas, 1:1,33, mono, 98 min
SENSUELA, Suomi 1972, ohjaus Teuvo Tulio, pääosissa Marianne Mardi, Mauritz Åkerman, 1:1,33, mono, lisäaineistona elokuvan TAISTELU HEIKKILÄN TALOSTA (1936) alun ja lopun testirulla, 105 min Finnkino 16.3.2007

RAUNI MOLLBERGIN ELOKUVAT 1 (kolmen levyn boksi)
MAA ON SYNTINEN LAULU, Suomi 1973, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Maritta Viitamäki, Pauli Jauhojärvi, Aimo Saukko, 1:1,33, mono, mukana Untamo Eerolan 76-minuuttinen Molle-dokumentti (1991), pääkuva 103 min
AIKA HYVÄ IHMISEKSI, Suomi 1977, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa suuri näyttelijäkaarti: Raili Veivo, Olavi Ahonen, 1:1,33, mono, 126 min
MILKA, Suomi 1980, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Irma Huntus, Leena Suomu, Matti Turunen, 1:1,33, mono, 105 min Finnkino 26.1.2007

SF ELOKUVAKLASSIKOT 3 (neljän levyn boksi)
Pääosissa Esa Pakarinen, Masa Niemi ja Siiri Angerkoski, käsikirjoitus Reino Helismaa ja musiikki Toivo Kärki, 1:1,33, mono
PEKKA PUUPÄÄ, Suomi 1953, ohjaus Ville Salminen, pääosissa myös Tuija Halonen, Tapio Rautavaara, 71 min
PEKKA PUUPÄÄ KESÄLAITUMILLA, Suomi 1953, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa myös Olavi Virta, Ruth Johansson, 90 min
PEKKA JA PÄTKÄ LUMIMIEHEN JÄLJILLÄ, Suomi 1954, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa myös Anneli Sauli, Tuija Halonen, Olavi Virta, Åke Lindman, 85 min
PEKKA JA PÄTKÄ PUISTOTÄTEINÄ, Suomi 1954, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa myös Eila Peitsalo, Olavi Virta, 61 min Finnkino 16.2.2007

UUNO-ILMIÖ 3 (kolmen levyn boksi) – Uuno-saagan osat 7-9 Ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Simo Salminen, Pertti Pasanen, musiikki Jaakko Salo, lisäaineistona: Ere Kokkonen: Tarinoita Turhapurosta
UUNO TURHAPURO MENETTÄÄ MUISTINSA, Suomi 1982, 82 min
UUNO TURHAPURON MUISTI PALAILEE PÄTKITTÄIN, Suomi 1983, 86 min
UUNO TURHAPURO ARMEIJAN LEIVISSÄ, Suomi 1984, 102 min
Finnkino 16.2.2007

UUNO-ILMIÖ 4 (kolmen levyn boksi) – Uuno-saagan osat 10-12
Ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Simo Salminen, Pertti Pasanen, musiikki Jaakko Salo, lisäaineistona: Ere Kokkonen: Tarinoita Turhapurosta
UUNO EPSANJASSA, Suomi 1985, 99 min
UUNO TURHAPURO MUUTTAA MAALLE, Suomi 1986, 101 min
UUNO TURHAPURO KAKSOISAGENTTI, Suomi 1987, 89 min
Finnkino 16.2.2007

Suomalaisen elokuvan dvd-tarjontaa ylläpitää ennen muuta Finnkino määrätietoisella julkaisutoiminnallaan. Suurimpia hittejä tarjotaan sekä erillisinä levyinä että koottuina bokseina, myös harvinaisuuksia tuodaan julki, ja jatkuvasti on saatavilla taiteellisesti merkittävimpiä teoksia sikäli kuin oikeuksia on saatavilla.

Finnkinon kotimaisen dvd-ohjelmiston runkona ovat Suomen Filmiteollisuuden eli T.J. Särkän tuotantoyhtiön elokuvat. Ensijulkaisuna on nyt ilmestynyt Särkän itsensä ohjaama sota-ajan viihde-elokuva Onni pyörii (1942), jonka käsikirjoituksen laati Mika Waltari ja jossa Tauno Palon tulkitsema rempseä Kauko kohtaa konnia ja kaunottaria ”Väliaikaisen” tahdissa. Hannu Leminen alkoi näyttää taitojaan ohjaajana Ilmari Turjan kirjoittamassa Martti Larnin aiheeseen perustuvassa elokuvassa Tuomari Martta (1943). Helena Kara joutuu siinä tekemään valinnan äitiyden ja tuomarin kutsumuksen välillä. Lemisen ohjaama En ole kreivitär (1945) edustaa kevyintä viihdeosastoa, jonka hölynpölyä voi ymmärtää lähinnä sodanjälkeisen eskapismin tarpeen näkökannalta. Lännen lokarin veli (1952) onkin jo täyttä rillumareita, Esa Pakarinen pääosassa, Reino Helismaa käsikirjoittajana ja Toivo Kärki säveltäjänä. Pekka ja Pätkä -yhteyksistä tahtoo joskus erilaisen nimensä vuoksi unohtua sarjan viides elokuva Kiinni on ja pysyy (1955). Kaverukset toheloivat siinä keksijöinä, joiden hankkeisiin kuuluu mm. robotti. Näiden elokuvien masterointi on hyvää, En ole kreivittäressä suorastaan upeaa. Takakansiteksteissä on lennokasta otetta.

Jaakko Pakkasvirta on ohjaajana tarttunut kunnianhimoisiin aiheisiin. Runoilijassa ja muusassa (1978) Eino Leinon ja L. Onervan suurta tarinaa tulkitsivat eturivin näyttelijät Esko Salminen ja Elina Salo, ja elokuva on edelleen katsomisen arvoinen monien muidenkin hienojen näyttelijöidensä ansiosta. Valitettavasti dvd on vedetty kuluneesta, väriään menettäneestä lähtömateriaalista. Ulvova mylläri (1982) oli valkokankaan ensimmäisiä Arto Paasilinna -filmatisointeja. Vesa-Matti Loiri esittää kylähullua mylläriä, joka rakastuu maatalousneuvoja Sanelmaan (Eija Ahvo). Esa Vuorisen kauniisti kuvaama elokuva on valitettavasti masteroitu kuluneesta esityskopiosta.

Olen jäävi arvostelemaan Teuvo Tulio -dvd:itä, koska työskentelen Suomen elokuva-arkistossa, jossa ne on Olavi Similän johdolla toimitettu Finnkinon julkaistaviksi. Todettakoon vain, että sarja tuli päätökseen maaliskuussa 2007 valmistuneilla kolmella levyllä. Mustasukkaisuus ja sen ruotsinkielinen versio Kvinnorna på Forsgården (1953) kietovat Tulion aikaisempien elokuvien pakkomielteitä uudeksi hulluksi pyörteeksi. Olet mennyt vereeni ja sen ruotsinkielisen version Det gick mig i blodet jälkeenjäänyt materiaali (1956) sisältävät Regina Linnanheimon viimeisen, järkyttävän roolityön rappioalkoholistina. Sensuela (1972) on ohjaajan uran räikeä, tolkuton ja hurjuudellaan kuitenkin vaikuttava päätös, joka päättyy kuvaan rististä Lapin tunturilla. Levyllä on mukana syksyllä 2006 löydetty testirulla Tulion kadonneen esikoiselokuvan Taistelu Heikkilän talosta (1936) alku- ja loppukohtauksista. Martti-Tapio Kuuskoski, Sakari Toiviainen ja Markku Varjola ovat elokuvien esittelijöinä, mutta merkittävimmässä lisäaineistossa Sensuela-levyllä elokuva-arkiston Lauri Tykkyläinen ja Tuija Söderman kertovat, miten täpärällä oli Tulion elokuvien pelastaminen ylipäätään. Siihen nähden, että Tulion elokuvien originaalit ovat suureksi osaksi tuhoutuneet, huonossa kunnossa tai alkujaankin kirjavalaatuisia, dvd:t näyttävät yllättävän hyviltä. Se ei ole lähtömateriaalien ansiota.

Finnkinon uudelleenjulkaisuista Rauni Mollbergin elokuvat 1 -boksi sisältää elokuvat Maa on syntinen laulu (1973), Aika hyvä ihmiseksi (1977) ja Milka (1980). Mollbergin elokuville on ollut tyypillistä väkevä kuvaus (Kari Sohlberg, Esa Vuorinen, Markku Lehmuskallio), mutta dvd-masterointi ei ole aivan priimaa. Kiitoksen ansaitsee Untamo Eerolan pitkän Molle-dokumentin (1991) ottaminen lisäaineistoksi.

SF-elokuvaklassikot 3 -boksissa on neljä ensimmäistä Pekka ja Pätkä -elokuvaa: Pekka Puupää (1953), Pekka Puupää kesälaitumilla (1953), Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954) ja Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1954). Nämä elokuvat eivät ole koskaan herättäneet minussa kielteisiä eivätkä myönteisiä intohimoja. Ne tehtiin liukuhihnatuotantona, eivätkä tekijät päässeet panemaan parastaan, mutta tekijät olivat usein lahjakkaita, ja mukana on hyviä esiintyjiä ja hyviä iskelmiä (Olavi Virta laulaa ”Sinun silmiesi tähden”). Sekä elokuvien tekoon osallistuneet taiteilijat että yleisö olisivat ansainneet suurempaa vaivannäköä.

Suomi-viihteen suuri linja kulminoitui studiokauden jälkeen Spede Pasasen ympärille rakentuneisiin tuotantoihin. Niissäkin lahjakkuutta oli melkoisesti, ja on vahinko, että liukuhihnamentaliteetin houkutusta vastaan ei kamppailtu tarmokkaammin, sillä elokuvissa kulkee käsikirjoittajien ja näyttelijöiden ansiosta rikas folkloristinen suoni. Uuno-ilmiö 3 -boksissa ovat Turhapuro-elokuvat 7-9 eli Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982), Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (1983) ja Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984). Uuno-ilmiö 4 -boksissa ovat sarjan teokset 10-12: Uuno Epsanjassa (1985), Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986) ja Uuno Turhapuro kaksoisagentti (1987). Vesa-Matti Loiri on virtuoosi, ja Ere Kokkonen on erinomainen näyttelijäohjaaja, mutta visuaaliseen ilmaisuun hän kiinnittää minimaalisesti huomiota. Näiden boksien Uuno-elokuvat ovat kuitenkin hyvin tai vähintään kohtuullisen hyvin masteroituja.

Peter Pan ja Nalle Puh

Perjantai, Maaliskuu 9th, 2007

20090227-peter-pan.jpg

PETER PAN: 2-LEVYINEN JUHLAJULKAISU (Peter Pan: 2 Disc Platinum Edition), USA 1953, T: Walt Disney, 1:1,33, DD 5.1, digitaalisesti masteroitu, mukana pelejä ja leikkejä, monta dokumenttia (1953, 1997, 2007), John Canemakerin kommenttiraita, poistettuja lauluja, suuri kuva-arkisto, vaihtoehtona suomeksi puhuttu versio (2002), pääkuva 74 min. Buena Vista Home Entertainment Finland 9.3.2007.

NALLE PUH (The Many Adventures of Winnie the Pooh), USA 1966-1977, T: Walt Disney, 1:1,33, DD 5.1, lisänä pelejä ja leikkejä, dokumentteja (2001) ja musiikkivideo (Carly Simon), vaihtoehtona suomeksi puhuttu versio (Pekka Lehtosaari), pääkuva 71 min Buena Vista Home Entertainment Finland 2001, uudelleenjulkaisu 1.9.2006.

Moni amerikkalainen studio kilvoittelee korkealla tasolla dvd-julkaisuissaan, mutta yhä ylitse muiden on Walt Disney ainakin siinä osastossa, jota studio kutsuu virallisesti klassikoikseen.

Peter Pan (1953) on ollut saatavilla dvd:llä Suomessakin aikaisemminkin, ja vuonna 2002 siitä saatiin erikoisjulkaisukin, johon tehtyä suomalaista ääniversiota kiitettiin. Uudella kahden levyn juhlajulkaisulla ovat mukana kaikki aiemman laitoksen ominaisuudet ja lisäksi paljon uutta. Kertomus siitä, miten elokuvaidea sai alkunsa ja kehittyi monien vuosien, itse asiassa vuosikymmenten, aikana (Walt näki Peter Pan -näytelmän vuonna 1913 eikä ikinä unohtanut sen lumousta), on jännittävä ja kiehtova sinänsä, ja Disneyn kuva-arkiston aarteisiin on tilaisuus tutustua perusteellisesti. Pääasia on tietenkin James M. Barrien tarina Tiikerililjoineen ja Kadonneine poikineen. ”Olen nähnyt tuon laivan ennenkin, kauan sitten, kun olin vielä lapsi… ”

Nalle Puh (1966-1977) kuuluu sekin Walt Disneyn virallisiin klassikoihin. Siitä ei julkaistu kirjan 80. juhlavuonna 2006 uutta laitosta, eikä ollut syytäkään, koska vuoden 2002 laitos oli jo niin hyvä. Elokuva on mielestäni Disneyn parhaita, ja kotikatsomoissa se on ollut aina suosittu, mutta sitä ei ole elokuvatuntijoiden arvostuspörssissä riittävästi noteerattu, koska se valmistui alun perin kymmenen vuoden aikana kolmena lyhytelokuvana, jotka sitten vain liitettiin yhteen. Alkuperäisteoksen luojien (kirjailija A.A. Milnen ja alkuperäisen kuvittajan E.H. Shepardin) näkemystä kunnioitettiin enemmän kuin Disneyllä on ollut tapana, ja animoidut hahmot, kuten Nasu ja Tiikeri, ovat saaneet omia elokuviaankin. Disneyn ensimmäisten Nalle Puh -tarinoiden viehätykseen liittyy omaperäisiä ideoita kuten seikkailu kirjoilla, niiden sivuilla, riveillä ja kirjaimilla. Nalle Puh ja Viidakkokirja olivat viimeisiä elokuvia, joissa Waltilla itsellään oli sormet pelissä.

Naapurini Totoro

Keskiviikko, Maaliskuu 7th, 2007

2010.04.24.-Tonari-no-Totoro

NAAPURINI TOTORO / Näkymätön ystävä / Totoro (Tonari no Totoro). Japani 1988. TY: Studio Ghibli. T: Yasuyoshi Tokuma. O+KS: Hayao Miyazaki. AN: Masaaki Endo, Makiko Futaki, Yoshinori Kanada, Toshio Kawaguchi, Katsuya Kondo, Shinji Otsuka, Masako Shinohara, Hideko Tagawa, Makoto Tanaka, Tsukasa Tannai, Hiromi Yamakawa. M: Joe Hisaishi. Ä: Kazutoshi Satou, Shigeharu Shiba. Ääniä: Noriko Hidaka (Satsuki), Chika Sakamoto (Mei), Shigesato Itoi (Tatsuo Kusakabe), Sumi Shimamoto (Yasuko Kusakabe). Väri, 1,85:1, 86 min
Vaihtoehtoina: alkuperäisversio, jossa suom. tekstit / suomeksi puhuttu versio.
Suomalaisen ääniversion O: Pekka Lehtosaari. N: Ida Malinen (isosisko Satsuki), Roosa Viitanen (pikkusisko Mei), Ville Haapasalo (isä Tatsuo), Minna Haapkylä (äiti Yasyo), Titta Jokinen (naapurin mummo), Ruska Lehtosaari (naapurin Kanta), Pekka Lehtosaari (Totoro), Yoshiaki Takayama, Heli Sutela, Markku Salmi, Klaus Heydemann, Henna Hyttinen, Reija Häyrinen, Terhi Häyrinen, Taru Lehtosaari, Juha Mustanoja, Ville Lepistö.
Pan Vision (Cinema Mondo) 7.3.2007

Hayao Miyazakin mestarillinen satuanimaatio Naapurini Totoro on ollut suosittu Suomessa siitä alkaen kun YLE lähetti sen syksyllä 1995. Onnellisia ne, jotka saivat sen silloin vhs-kasetille. Miyazakin varsinaisen läpimurron myötä elokuva sai Suomen elokuvateatteri-iltansa vasta paljon myöhemmin, vuonna 2006, ja kovaa kulutusta kestävän sadun suosio on sittemmin vain syventynyt kaikenikäisten keskuudessa. Tarina kertoo kahdesta tytöstä nimiltään Satsuki ja Mei, jotka muuttavat Tokion esikaupunkiin ollakseen lähempänä sairasta äitiään. Animaatio ammentaa ohjaajan omasta lapsuudesta 1950-luvulla, kun televisio ei ollut vielä tehnyt invaasiotaan koteihin. Tytöt kohtaavat ihmeellisiä henkiä salaisessa metsässä, jonka vain he voivat nähdä. Miyazakin läpimurtoelokuva länsimaissa on syvästi japanilainen, mutta se sai universaalista vastakaikua.

Dvd-masterointi on korkeatasoista, ja dvd-kannen kääntöpuolella on hyvin toimitettu tietoaineisto.