Archive for Tammikuu, 2007

Anna Karenina (1967) 2-dvd

Perjantai, Tammikuu 26th, 2007

20090731-anna-karenina.jpg

ANNA KARENINA 2-dvd. Neuvostoliitto (c) 1967 Mosfilm. O: Aleksandr Zarhi. KS: Aleksandr Zarhi, Vasili Katanjan – Leo Tolstoin romaanista (1877). M: Rodion Shtshedrin. KU: Leonid Kalashnikov – 70 mm – Sovcolor. N: Tatjana Samoilova (Anna Karenina), Vasili Lanovoi (Vronski), Nikolai Gritsenko (Karenin), Boris Goldajev (Konstantin Ljovin), Juri Jakovlev (Oblonski), Anastasija Vertinskaja (Kitty), Ija Savvina (Dolly), Maja Plisetskaja (Betsy). Väri, 2,35:1, DD 5.1, pääkuva [väärä kansitieto 77+68=145 min] oik. 73+65=138 min
Lisäaineistoja: Ajatuksia Leo Tolstoista (e.v., ehkä 1960-luvulta), Dokumentti elokuvan teosta (1967), Leo Tolstoi -aikalaisdokumenttikooste (Aleksandr Drankov 1908, hautajaiset 1910), Aleksandr Zarhi -dokumenttikooste, Haastattelut: Kuvaaja Leonid Kalashnikov, näyttelijät Tatjana Samoilova, Vasili Lanovoi, Juri Jakovlev, Boris Goldajev
Finnkino (Ruscico 1999) 26.1.2007

Mykän elokuvan aikana uransa aloittanut Aleksandr Zarhi sai 1960-luvulla ohjattavakseen 70-millisenä toteutetun Anna Karenina -mahtituotannon Leo Tolstoin romaanin pohjalta. Elokuva on huolella ja korkealla ammattitaidolla toteutettu sarja kohtauksia romaanista. Näyttelijät ovat oivallisia, kuvaus ensiluokkaista, ja musiikki yllättää modernisuudellaan. Mikä tärkeintä, Tatjana Samoilova on pääroolissa vakuuttava.

Kuitenkin tästä kaikesta tulee mieleen se kirjan luku, jossa Vronski maalaa Annan muotokuvan. Muotokuva on moitteettoman huolellisesti tehty. Sitten tulee taiteilija, joka maalaa Annan muotokuvan niin, että Annan silmissä on naiselle ainutlaatuisen ominainen katse, jota Vronski ei ole koskaan ennen Annasta oivaltanut, mutta siitä pitäen aina.

Tolstoin romaani on järisyttävä mestariteos, joka yllättää ja herättää ajatuksia jatkuvasti, vaikka ajat ja tavat ovat täydellisesti muuttuneet. Se ei jätä rauhaan sitä, joka on sen ajatuksen kanssa lukenut. Zarhin elokuva on vain mahtava akateeminen kuvitus siitä.

Vuoden 1999 Ruscico-masterointi ei näytä siltä kuin se perustuisi 70 mm:n alkuperäisnegatiiviin. Muuten kaksois-dvd on huolellista tekoa, ja lisäaineistot tätä julkaisua varten tehtyine haastatteluineen ovat erittäin mielenkiintoisia.

Suomenkielinen asu on huolimaton. Kannessa käytetään nimien englantilaisia kirjoitusasuja, itse elokuvassa ja lisäaineistoissa oikeita suomalaisia, ja valikoissa sekaisin molempia. Tekstityksessä on oikoluku jäänyt kesken. Kiitettävää on, että lisäaineistot on kauttaaltaan käännetty.

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad

Perjantai, Tammikuu 26th, 2007

20090227-adventures-of-ichabod-and-mr-toad.jpg

Walt Disney Studios Home Entertainment, 26.1.2007.

Arvio ks. Disneyn harvinaiset klassikot (5-dvd) 24.11.2006.

Melody Time

Perjantai, Tammikuu 26th, 2007

20090227-melody-time.jpg

Walt Disney Studios Home Entertainment 26.1.2007.

Arvio ks. Disneyn harvinaiset klassikot (5-dvd) 24.11.2006.

Make Mine Music

Perjantai, Tammikuu 26th, 2007

20090227-make-mine-music.jpg

Walt Disney Studios Home Entertainment 26.1.2007.

Arvio ks. Disneyn harvinaiset klassikot (5-dvd) 24.11.2006.

The Three Caballeros

Perjantai, Tammikuu 26th, 2007

20090227-three-caballeros.jpg

Walt Disney Studios Home Entertainment 26.1.2007.

Arvio ks. Disneyn harvinaiset klassikot (5-dvd) 24.11.2006.

Saludos Amigos

Perjantai, Tammikuu 26th, 2007

20090227-saludos-amigos.jpg

Walt Disney Studios Home Entertainment 26.1.2007.

Arvio ks. Disneyn harvinaiset klassikot (5-dvd) 24.11.2006.

The Matinee Idol

Keskiviikko, Tammikuu 24th, 2007

USA 1928, ohjaus Frank Capra, pääosissa Bessie Love, Johnnie Walker, 1:1,33, DD 2.0, restauroitu laitos (1997), musiikkiversio (Robert Israel 1999), 54 min
Sony / Universal Finland 24.1.2007

Dvd-aikakauden ansiosta Suomeen tulee nähtäviksi elokuvia, joita ei tänne muuten milloinkaan saataisi. Sellaisiin kuuluu Frank Capran The Matinee Idol (1928), joka ei edes aikoinaan saanut Suomen ensi-iltaa. Capra oli jo osoittanut mestaruutensa Harry Langdonin komedioiden ohjaajana. Kun hän tuli Columbialle, hän sai pelkästään vuonna 1928 ohjattavakseen kahdeksan elokuvaa, joukossa merkittävä gangsterielokuva The Way of the Strong. The Matinee Idol ei ole merkittävä. Sen luultiin kokonaan kadonneen, kunnes siitä löydettiin kopio La Cinémathèque françaisessa. Se restauroitiin upeasti (1997), ja Robert Israel sävelsi siihen kelpo musiikin (1999). Liukuhihnatyössä kiusaavat nyt rasistiset stereotyypit, ja se on merkittävä lähinnä näytteenä Bessie Loven tähtiurasta.

Al Pacino

Keskiviikko, Tammikuu 10th, 2007

Pacinoa kootusti

AL PACINO CLASSICS (kolme levyä)
SERPICO – KADUN TIIKERI (Serpico), USA 1973, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa Al Pacino, John Randolph, Barbara Eda-Young, 1:1,85, DD 2.0 stereo, 125 min
MYYNTITYKIT (Glengarry Glen Ross), USA 1992, ohjaus James Foley, pääosissa Al Pacino, Jack Lemmon, Alec Baldwin, Ed Harris, Alan Arkin, Kevin Spacey, Jonathan Pryce, 1:2,35, DD 2.0 stereo, 101 min
… JA OIKEUTTA KAIKILLE (… and justice for all), USA 1979, ohjaus Norman Jewison, pääosissa Al Pacino, Jack Warden, John Forsythe, Lee Strasberg, Christine Lahti, 1:1,85, DD mono, 115 min
Sony / Universal Finland 10.1.2007

CARLITO’S WAY / CARLITO’S WAY: RISE TO POWER: KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU
CARLITO (Carlito’s Way), USA 1993, ohjaus Brian De Palma, pääosissa Al Pacino, Sean Penn, Penelope Ann Miller, 1:2,35, DD 5.1, dokumentti The Making of Carlito’s Way (2002), pääkuva 138 min
CARLITO’S WAY: RISE TO POWER, USA 2005, ohjaus: Michael Bregman, pääosissa Jay Hernandez, Mario Van Peebles, Luis Guzmán, Michael Kelly, Sean Combs (P. Diddy), Giancarlo Esposito, Burt Young, 1:1,85, paljon lisäaineistoa, pääkuva 89 min
Universal Finland 2006

Al Pacinolle omistetussa kolmen levyn boksissa on yksi todellinen klassikko, Sidney Lumetin Serpico – kadun tiikeri (1973). Se on tosipohjainen eepos hippipoliisista, joka rakastaa oikeudenmukaisuutta ja vaarantaa henkensä kieltäytymällä lahjuksista. Helmeilevän musiikin sävelsi Mikis Theodorakis. New Yorkin kadun todellisuus on vangittu värikkäästi luonnonvalossa, jolle dvd-masterointi tekee oikeutta.

Norman Jewisonin … ja oikeutta kaikille (1979) herätti hämmennystä jo aikoinaan, eikä aika ole ollut sille armelias. Aviopari Valerie Curtin ja Barry Levinson kirjoitti Baltimoreen sijoittuvan satiirisen oikeusdraaman. Vaikka näyttelijäkaarti (Al Pacino, Jack Warden, John Forsythe, Lee Strasberg, Christine Lahti) on melkoinen, satiiri on ylitseampuvaa ja menettää pian tehonsa.

James Foleyn ohjaama Myyntitykit (1992) perustui meilläkin teattereissa jo ennen elokuvaa tunnettuun David Mametin näytelmään. Kyseessä on varsinainen ensemble-teos, sillä seitsemän keskeistä miespääroolia ovat kukin merkittäviä, ja niihin on kiinnitetty niinkin kovan kaliiberin kaarti kuin Pacino, Jack Lemmon, Alec Baldwin, Ed Harris, Alan Arkin, Kevin Spacey ja Jonathan Pryce. Kyseessä on kiinteistövälittäjien maailma, jossa käydään darwinilaista olemassaolon kamppailua ja ihminen on ihmiselle susi.

Carlitossa (1993) Pacino sai yhden uransa parhaista rooleista, tällä kertaa puertoricolaisena gangsterina tosipohjaisessa tarinassa, joka perustuu Edward Torresin kirjaan. Elokuva on myös Brian De Palman parhaita, sillä siinä hänen virtuoosimainen kuvailmaisunsa yhdistyy svengaavaan tunnelmaan, jossa aidolla musiikilla on suuri merkitys. Mielenkiintoisessa liitedokumentissa kerrotaan elokuvan syntyvaiheista. Torres kirjoitti aiheesta itse asiassa kaksi kirjaa, joista De Palman elokuva perustuu jälkimmäiseen, nimeltään After Hours. Ensimmäinen, nimeltään Carlito’s Way, filmattiin vasta vuonna 2005 nimellä Carlito’s Way: Rise to Power. ”Etko-osan” ohjaajaksi tuli Michael Bregman, ilmeisesti tuottaja Martin Bregmanin poika, ja vahvaan näyttelijäkaartiin kuuluvat Jay Hernandez, Mario Van Peebles, Luis Guzmán, Michael Kelly, Sean Combs (P. Diddy), Giancarlo Esposito ja Burt Young. Carlito on julkaistu dvd:llä monta kertaa, mutta hyvän masteroinnin ja lisäelokuvan ansiosta tuplaboksi ansaitsee huomiota.

Kylmän sodan kolmikko

Keskiviikko, Tammikuu 10th, 2007

Kylmän sodan kolmikko

POMMIN VARJOSSA (Fail-Safe), USA 1963, ohjaus: Sidney Lumet, pääosissa: Henry Fonda, Walter Matthau, Dan O’Herlihy, 1:1,85, mono, 107 min, Universal 10.1.2007

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus: Martin Ritt, pääosissa: Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min, Paramount 15.11.2006

PUHELU VAINAJALLE (The Deadly Affair), Iso-Britannia 1966, ohjaus: Sidney Lumet, pääosissa: James Mason, Simone Signoret, Maximilian Schell, 1:1,85, mono, 103 min, Universal 10.1.2007

Kylmän sodan elokuva on Filmihullu-lehden uutuusnumeron kiinnostavana aiheena. Samaan aikaan ilmestyy aiheen kolme 1960-luvun huipputeosta dvd:llä. Mukana ovat kaksi ensimmäistä John Le Carré -filmatisointia, jotka todistavat, että kirjailijalla oli heti onnea elokuvan alalla. Aikuisen katsojan agenttielokuvat Mies kylmästä (1965) ja Puhelu vainajalle (1966) vakuuttavat ensiluokkaisilla näyttelijöillä, hyvillä ohjaajilla ja pelottomalla eettisellä näkemyksellä. Pommin varjossa (1963) kertoo, miten kylmä sota muuttuu kuumaksi, kun virheiden summa avaa tien ydintuhoon. Tuomiopäivän aiheeseen Sidney Lumet toi hillittyä realismia, jolle vastakohtana Stanley Kubrick teki Tri Outolemmestä (1964) mustan komediatulkinnan. Elokuvia katsoo uusin silmin, kun kylmä sota on ohi, mutta kolmas maailmansota uhkaa taas. Loistava masterointi sävähdyttää erityisesti Mies kylmästä -elokuvassa, jossa Oswald Morrisin väkevä kuvaus vakuuttaa. Mustavalkoisuus sopi kylmän sodan realismiin, vaikka värielokuvan aikaa elettiinkin.

Kolme musikaalia

Maanantai, Tammikuu 1st, 2007

MUSICAL COLLECTION

LAULAVAT SADEPISARAT (Singin’ in the Rain), USA 1952, ohjaus Stanley Donen ja Gene Kelly, pääosissa Gene Kelly, Donald O’Connor, Debbie Reynolds, 1:1,37, DD 5.1, 99 min

SEITSEMÄN VELJEKSEN MORSIAMET (Seven Brides for Seven Brothers), USA 1954, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Howard Keel, Russ Tamblyn, Jane Powell, Julie Newmar, 1:2,55, DD, 98 min

MY FAIR LADY (My Fair Lady), USA 1964, ohjaus George Cukor, pääosissa Audrey Hepburn, Rex Harrison, 1:2,40, DD, 166 min

Warner Bros. Entertainment Finland 2007

Warner Bros. on julkaissut uudelleen boksina kolme kaikkien aikojen musikaalia.

Laulavat sadepisarat (1952) parodioi äänielokuvan läpimurron aikakautta Hollywoodissa. Nacio Herb Brownin ja Alan Freedin laulut vuosikymmenien ajalta saivat siinä lopullisen tulkinnan niin laulun kuin tanssinkin osalta, ja Gene Kellyn iloisesta sadetanssista tuli yksi genren tunnuksista. Elokuva julkaistiin digitaalisesti restauroituna tupla-dvd:nä vuonna 2002, ja tässä boksissa siitä on ensimmäinen levy.

Seitsemän veljeksen morsiamet (1954) on ”maajussille morsian” -musikaali, joka perustuu suoraan toimintaan. Vuorten sinkkuveljekset ryöstävät seurakseen lähiseudun kaunottaria, eivätkä ärtyneet pelastajat pääse perille lumivyöryn tukkiessa tien. Kipakat neidot pitävät kuitenkin puoliaan ja opettavat junttipojat tavoille niin menestyksellisesti, että hääkellot soivat lopussa kaikille. Stanley Donen oli tässä yksin ohjaajana, ja riuskasta koreografiasta vastasi Michael Kidd. Tästäkin elokuvasta on julkaistu tupla-dvd (2004), ei kuitenkaan Suomessa, ja levyn keskinkertainen kuvalaatu viittaa siihen, että lähtökohtana on ollut vuoden 1997 masteri.

My Fair Lady (1964) on George Cukorin ikivihreä tulkinta Alan Jay Lernerin musikaalista, joka perustuu G.B. Shawn näytelmään, pääosissa Audrey Hepburn kukkaistyttönä ja Rex Harrison kielitieteen professorina. Pohjana on Robert A. Harrisin ja James C. Katzin restauroitu laitos (1994), josta tehtiin dvd vuonna 1998 ja kahden levyn erikoisjulkaisu vuonna 2004. Boksilla nähdään sen ensimmäinen levy, mutta kuvan harmaus viittaa siihen, että käytössä on vieläkin 10 vuoden takainen masteri.